Äiti, vaimo ja Jumalan lapsi

Marjo Lehikoinen

 

Sanan Sateen syntytarina 

Sanan Sade sai alkunsa sydämessäni syksyllä 2002. Silloin koko Suomi kärsi kuivuudesta. Sadetta ei tullut, jonka seurauksena monista kaivoista loppui vesi. Niin tyhjeni sekin kaivo, josta minä veteni silloin ammensin. Kokemus oli rankka, mutta se opetti paljon. Vesi lakkasi tuolloin olemasta minulle itsestäänselvyys. Siitä tuli kallisarvoinen lahja - taivaasta annettu.

Palomiesten kaivoon kantama vesi hupeni kuusihenkisen perheen käytössä nopeasti. Kerran, kun kannoin pihasaunan pumppukaivosta juotavaksi kelpaamatonta vettä vessanpönttöjen vetovedeksi, lyyhistyin sanunapolulle vesisaavini äärelle ja annoin Luojalle lupaukseni. Lupasin olla käytettävissä, jos kelpaan taivaallisiin vesiprojekteihin.

Tahdoin tehdä jotakin konkreettista niiden ihmisten hyväksi, jotka joutuvat kantamaan vetensä päivittäin kilometrien päästä. Tahdoin saada auttaa. Olin henkilökohtaisen kokemuksen kautta samaistunut vahvasti afrikkalaisen naisen ja äidin arkeen. 

En lähtenyt itse Afrikkaan vettä kantamaan. Jäin rukoilemaan. Rukoilin, kunnes kesällä 2004 sain ajatuksiini nimen Sanan Sade. Perustin toiminimen ja uskoin voivani auttaa sen avulla. En vain tiennyt vielä miten. 

Vuodet kuluivat ja Sanan Sade eli pöytälaatikossani hiljaiseloa, kunnes tuli kevät 2012. Silloin Sanan Sade kustansi esikoiskirjani Turva Jumalassa. Toivoin voivani auttaa jatkuvasta vedenpuutteesta kärsiviä Afrikassa asuvia lähimmäisiäni kirjoittamani kirjan avulla. Päätin lahjoittaa kirjan tuoton luotettavan kristillinen järjestön kautta vesihankkeeseen. Rukoilin Jumalan johdatusta, ja sain.

Talossa, jossa tuolloin asuin, oli pihasaunalla Nira -merkkinen käsipumppu. Siinä oleva logo oli niin kaunis, että olin kiinnittänyt siihen huomiota. Netin ihmeellisestä tietoviidakosta selvisi, että pumppuja oli valmistettu vuosikaudet Vammalassa, nykyisessä Sastamalassa, silloisessa kotikaupungissani. Soitin tehtaalle, kerroin sydämelläni olevasta vesiasiasta ja niin asia eteni - Jumalan johdatuksessa. Kuulin tuolloin World Visionista.

World Vision on kansainvälinen kristillishumanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka tekee pitkäjänteistä työtä lasten elinolojen parantamiseksi siellä, missä hätä ja avuntarve on suuri. 

Otin yhteyttä Suomen World Visioniin. Kerroin heille kirjastani ja halustani saada olla mukana taivaallisessa vesiprojektissa. Kuinka ollakaan, Ugandasta löytyi toiveitteni mukainen avustuskohde. Jäimme  odottamaan Jumalan johdatusta asiassa. Noin vuoden kuluttua unelmasta tuli totta. Kirja oli tuottanut lahjoitukseen kaivatun summan.

World Vision rakensi Ugandaan Busian kaupungin laidalla sijaitsevaan Sofia-nimiseen slummikylään kuusi vesikioskia, kylän ensimmäiset vesipisteet. Siihen asti äidit ja lapset olivat kantaneet vettä kaukaa slummin ulkopuolelta, tai sitten olivat ammentaneet sitä suojaamattomista vesilähteistä, jolloin oli suuri riski saada jokin vesiperäinen tarttuva tauti. Nyt Sofian slummikylässä saadaan monesta hanasta puhdasta vettä. Yksi vesihanoista on Sanan Sateen lahjoittama. Kiitos jokaiselle kirjan ostajalle - ja Jumalalle! 

 

Snl. 25:25 "Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta."