Äiti, vaimo ja Jumalan lapsi

Marjo Lehikoinen

Oletko valmis lähtemään Siperiaan?

Noin neljä vuotta sitten Pyhä Henki tuli hyvin erityisellä tavalla luokseni ja esitti suoran kysymyksen: ”Oletko valmis lähtemään Siperiaan?” Kysymys oli niin yllättävä, että keskeytin avustusvaatteiden pakkaamisen ja istahdin sängyn laidalle. Olen, oli nopea vastaukseni, mutta asetin siihen kaksi ehtoa. Ensimmäiseksi tahdoin saada olla varma, että Jumala oli lähettäjä. Toiseksi pyysin, että aviomieheni saa saman kutsun. Yksin en ollut valmis lähtemään Siperiaan.

Mieheni oli juuri tuolloin kuljettamassa vankeja kirkkoon ja sillä reissulla Pyhä Henki oli kehoittanut häntä menemään seurakunnan eteisessä olevalle kirjapisteelle. Hetken empimisen jälkeen näin tapahtui.

Kuinka ollakaan, mieheni palasi kotiin kirjan kanssa, tietämättä lainkaan minkälaisen keskustelun minä olin hänen poissaollessaan käynyt Pyhän Hengen kanssa. Siperian kierros, oli tuon käteeni ojennetun punakantisen kirjan nimi! Se riitti minulle todistukseksi siitä, että Jumala oli matkassa mukana.

Ihmeelliset ovat Herran tiet ja meitä todella johdatetaan, kun me rukoillen kuljemme. Kaksi vuotta myöhemmin saimme yllättäen kotiimme yövieraita. Hospice-Raduga-Omskin johtaja Valery Evstigneev saapui meille Siperiasta ja Rauha-Lilja Ben-Kiki Israelista. Yhteys syntyi, ja sitten kun Herran aika tuli, kaikki tapahtui juuri niin kuin Pyhä Henki oli puhunut.

Palasimme juuri ennen joulua 2019 mieheni kanssa Siperiasta kotiin. Herra todella tahtoi lähettää kaksi kielitaidotonta palvelijaansa Omskiin kehitysvammaisten lasten hoitokotiin, Hospice Radugaan! Teimme mitä osasimme ja annoimme mitä pystyimme. Emme tehneet ihmeitä, mutta Jumala teki, ja niistä ihmeistä riittää ammennettavaa yhä.

Yksi matkan merkittävimmistä hetkistä oli perheiden kanssa yhdessä vietetty ilta, jolloin vaikeasti kehitysvammaisten lasten vanhemmat saivat kertoa tuntojaan. Erään äidin todistus siitä miten Jumalan vaikuttama aito rakkaus oli koskettanut häntä kolme viikkoa kestäneen hoitojakson aikana, jäi vahvasti sydämelle.

On suunnaton siunaus aina, kun omat kädet ja jalat saavat olla palvelemassa lähimmäisiä!