Huikea rukousvastaus

"Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi", sanotaan psalmissa neljäkymmentä, ja kyllä totisesti näin on. Tänään töistä kotiin kävellessä sain taas kerran Jumalan ylivertaisuudesta silminnähtävän ja käsin kosketeltavan todistuksen.

Lapsenlapsi oli meillä mummulassa helmikuun puolivälissä ja sisään tullessa huomasimme, että vain toinen lapanen oli vaatteiden mukana. Toinen isomummulta saatu suloinen kissa-lapanen oli jossain. Voi kurja!

Kadonnutta lapasta etsittiin tovi autosta ja autokatoksen ympäriltä, mutta tuloksetta. Seuraavaksi pohdittiin, josko se olisi pudonnut rautakauppaan ennen mummulaan tuloa. Olisi ollut täysin mahdollista. Lapasen etsintään ei tässä vaiheessa käytetty enempää aikaa, sillä se oli kuitenkin vain lapanen, vaikka aivan erityinen sellainen olikin. Sovimme, että käväisen jossain vaiheessa rautakaupassa kysymässä, onko löytynyt pientä lapasta. Otin tallella olevasta "kisusta" valokuvan malliksi. Ja tietenkin myös rukoilin, että lapanen löytyisi!

Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa.
Ps. 3:5

Kadonnutta lapasta ei löytynyt, ei vaikka kävin kahteen kertaan rautakaupassa kysymässä ja etsimässä. Eikä sitä löytynyt autostakaan. Pikku-Kiiraa (2v) harmitti, kun rakas kisu-lapanen oli kadoksissa. Ja niin harmitti mummaa ja muitakin. Ensi talveksi täytyisi varmasti jostakin hankkia samantapaiset uudet. Vaan kuinkas sitten kävikään…

Tänään, puolitoista kuukautta myöhemmin, maaliskuun viimeisenä päivänä, kävelin töistä kotiin. Oli jo kevättä ilmassa Tampereellakin ja se oli saanut ihmiset pihapuuhiin. Kotikadulla, parisataa metriä ennen meidän taloa, oli vanhempi rouva heittämässä pensasaidan juurille kevätlannoitetta, tai kalkkia, ja vaihdoimme siinä muutaman sanan. Jatkoin kävelyä hitaasti eteenpäin ihastellen samalla heidän hyvin hoidettua puutarhaansa, mutta muutaman askeleen jälkeen jähmetyin paikoilleni! Ei voi olla totta!! Näkivätkö silmäni oikein? Heidän takapihan nurmikolla lojui lapsenlapseni kadonnut kissa-lapanen!!

Aivan käsittämätöntä! Ei mitään tietoa, miten lapanen oli kyseiseen pihaan päätynyt. Oli kuulemma lojunut siinä nurmikolla jo kolmisen viikkoa. Talon emäntä ihmetteli kovasti, kun ei isäntä ollut heittänyt lapasta roskiin kalkitessaan nurmikkoa. Sain luvan pujahtaa pensasaidan välistä hakemaan märän lapasen. Mikä aarre kädessäni olikaan! Silminnähtävä ihme ja todistus Jumalan - Taivaallisen Isän, suurenmoisesta rakkaudesta. Huikea rukousvastaus meille kaikille, mutta aivan erityisesti pikku-Kiiralle, joka viimeksi eilen oli kaiholla katsellut kotonaan kaapissa olevaa paritonta kissa-lapasta!

Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.
Jes. 45:3