Kaikella on aikansa

Ostin uuden lukuvuosikalenterin ja sujautin sen yli kymmenen vuotta käytössäni olleisiin viininpunaisiin nahkakansiin. Oli mielenkiintoista selailla tyhjää kalenteria. Merkintöjä ei ollut, paitsi yksi, jonka tein sinne ensi töikseni. Jos Herra suo, ja kaikki menee kuten on suunniteltu ja sovittu, niin seison maanantaiaamuna uuden työpaikan ovella. Jännittävää!! Jumalan sormenjälki näkyy tässä siinä, että oven avautuminen on selvästi valmisteltu jo 36 vuotta sitten Tampereen lastentarhanopettajaopiston kurssilla 61. Ystävät ovat kultaa!

Jumalan johdatus on aina ihmeellistä, ja erityisen ihmeellistä on huomata, miten kaukaa joitakin elämässämme tapahtuvia asioita on valmisteltu. Joskus joudumme odottamaan pitkään… ja joskus jotakin tapahtuu äkkiarvaamatta. Kaikella on aikansa, kuten on kirjoitettu.

Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä istutus,
aika on surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika on itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika hypellä,
aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet,
aika on syleillä ja aika olla syleilemättä,
aika on etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata pois,
aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika on olla vaiti ja aika puhua,
aika on rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aika rauhalla.
Saarn. 3:1-8

Tuo Saarnaajan kirjassa oleva kaunis kuvaus ajasta, on minulle erityisen rakas. Löysin sen lapsena selaillessani salaa koulupöytäni alla äidin ja isän vihkiraamattua. En ole varma miksi tutkin Raamattua salaa, mutta Saarnaajan sanat: "aika on itkeä ja aika nauraa… aika heitellä kiviä ja aika kerätä kivet", lohduttivat koulukiusattua pientä tyttöä. Nuo sanat ovat kulkeneet sydämessäni läpi elämäni. Ovat olleet todellisia voimasanoja kivun ja kyynelten hetkillä. Samoin on ollut voimanani rakkauden ylistys, 1. Kor. 13, jonka myös löysin koulupöytäni alla salaa itkiessä.

Jumalan sanassa on voima. Siihen saa jokainen luottaa tänäänkin.

Uusi kalenteri on pöydällä ja saan turvallisella mielellä odottaa minkälaisia merkintöjä sen sivuille alkaa tulemaan. Muutamia merkintöjä sinne jo teinkin. Tänään on odotettavissa lähes yllättäen tapaaminen esikoistyttären, vävyn ja nuorimman lapsenlapsen kanssa, kissi-kulta jää mummalle ja papalle hoitoon muutamaksi päiväksi. Jos huomisen saamme, niin myös silloin on luvassa kirkon jälkeen ihana perhetapaaminen. Ja sitten onkin aika sujauttaa kalenteri työreppuun…

Herra siunatkoon meitä jokaista - ja johdattakoon edellä valmistetulla tiellä niin, että olemme aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja silloinkin, kun tulee mutkia matkaan tai odottamattomia viivytyksiä, niin muistetaan, että Jumalan kello käy pikkutarkasti oikeaa aikaa.