Uskollinen auttaja

Elämäni tukipilarit kaatuivat näkyvästi noin kaksikymmentä vuotta sitten. Se mitä olin rakkaudella rakentanut, romahti maan tasalle yhdessä pienessä hetkessä. Onneksi jalkojeni alla ei ollut pelkkää upottavaa hiekkaa. Putosin kristuskalliolle itkemään perheeni hajoamista.

Itkin aikani samalla kun pyöritin arkisirkusta neljän pienen lapsen kanssa. Joka toinen viikonloppu keräsin voimia seuraavaa yksin pyöritettävää kahta viikkoa varten. En voinut millään ymmärtää miksi Herra salli kaiken tuon kipeän tapahtuvan. Oli vaikea hyväksyä tilanne ja ottaa se rakastavan taivaan Isän kädestä.

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.
Room. 8:28

Jumala, joka on luonut taivaan ja maan, koko luomakunnan, myös ihmisen, on hyvä. Tuntui miltä tuntui. Oli tilanne mikä tahansa. Minun, tai jonkun muun ymmärrys ja tuntemukset, eivät muuta Jumalaa piirun vertaa. Jumala, Luoja, joka on ollut aikojen alusta ja tulee aina olemaan, on muuttumaton. Ja hänellä on hyvä tahto meitä jokaista kohtaan.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Jer. 29:11

Vaikka tulevaisuuteni näytti tuolloin kovin toivottomalta ja itkin katkerasti elämäni raunioilla, en ollut yksin. Pyhä Henki oli lohduttajani, voimani ja tarvittaessa - eli usein, myös viisauteni. Hyvä Jumala johdatti rinnalleni myös monta hyvää ystävää. Heidän kanssaan sain jutella korvin kuultavasti – ja rukoilla kaikkivaltiasta elävää Jumalaa. Ilman uskovia ystäviä - sisaria ja veljiä, en olisi jaksanut. He toimittivat kohdallani laupiaan samarialaisen virkaa.

Yhdestä ystävästä, itseäni reilusti yli kolmekymmentä vuotta vanhemmasta mummosta, tuli minulle kuin toinen äiti. Ja minusta hänelle melkein kuin neljäs tytär. Emme pitkän välimatkan vuoksi voineet tavata usein, mutta soittelimme lähes päivittäin. Jaoimme elämää toisillemme. Nauroimme, itkimme ja rukoilimme yhdessä. Pyhä Henki puhui puhelinrukouksissa meille usein hyvin selkeitä sanoja. Saimme vuosien aikana myös lukuisia rukousvastauksia, pieniä ja suuria, pikkutarkkoja ja täysin yllättäviä - ja kaikki yksin Jumalan armosta.

Älkää olko mistään huolissanne,vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil. 4:6,7

Nyt, kun rakas ystävä on poissa, eikä kännykkään asetettu pikavalintanumero enää vastaa, on tyhjä olo, mutta samalla hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen, että sain opetella suuren esirukoilijan kanssa kahdeksantoista vuoden ajan turvaamaan ja luottamaan kaikessa Jeesukseen. Viimeisessä puhelussa, vajaa kaksi päivää ennen kuolemaansa, 91-vuotias ystävä, Anna-Maija, sanoi minulle lempeällä äänellään:

- Kyllä Jumala pitää meistä hyvän huolen.
- Niin pitää, vastasin, ja palasin kahvikuppini kanssa päiväkodin ulkoportailta sisälle lasten pariin.

Herran kädessä on lähtömme hetki. On hyvä rukoilla, että käytämme viisaasti ja Jumalan mielen mukaisesti jäljellä olevan aikamme. Hän on luvannut johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat.

Jeesus, johdata meitä. Aamen.