Vapauden henki

Tämä kesä ja loma-aika on ollut varsin vilkas ja kaikin puolin täyteläinen. Olimme mieheni kanssa suunnitelleet heti loman kärkeen reissun pohjoiseen. Ykkösjuttuna oli vaeltaa Pieni Karhunkierros Kuusamossa. Valmistauduimme kahdentoistakilometrin ponnistukseen treenaamalla pitkin kevättä. Rapakunto oli saatava nousuun!

Kesälomani keskivaiheilla oli fiilis lähes hektinen, valmistelin hellan äärellä iloiseen perhejuhlaan herkullisia tarjoiluja. Macaron-leivokseni eivät tälläkään kerralla onnistuneet, eivätkä siis päätyneet tuplakihlajaisten herkkutarjottimen kruunuksi, mutta tulimme silti kaikki suuresti siunatuiksi. Jumalan siunaus oli silmin nähtävää, käsin kosketeltavaa ja korvin kuultavaa. Tunnelma takapihamme terassilla oli ilon täyttämä – ja vapaa!

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
2. Kor. 3:17

Kesä ja loma on odotettu ja kaivattu ajanjakso – latausaika, usein niin hektisen arjen ja vuoden kierrossa. Suomalainen odottaa ja kaipaa kesää jo ihan pelkästään valon vuoksi, mutta myös mahdollisten T-paitakelien toivossa. Tänä kesänä on tarjennut hyvin hihattomissa, vaikka tässä iässä hikeä pukkaa naisihmisellä kyllä myös talvipakkasella. Lohdullista, että ystäväpiirissä on useita kanssasisaria, joiden kanssa on voinut jakaa samat lämpimät tuntemukset. Rakkaat aviomiehet ovat voineet kahvipöydässä osoittaa sympatiaa toisilleen. Miten mahtavia ja voimaannuttavia ovatkaan yhdessä jaetut kokemukset!

Kuukauden mittainen kesälomani alkaa olla lopuillaan. Rakkaalta ystävältä lahjaksi saatu uusi työkalenteri odottaa laatikossa laukkuun laittoa. Vielä on kuitenkin muutama lomapäivä jäljellä ja niistä tahdon nauttia. Sunnuntai-illalla pohdiskelin sohvan pohjalla mitä halusin ja kaipasin vielä saada lomani loppupäivinä tehdä ja kokea. Halusin päästä ison veden rantaan avoimelle kalliolle seisomaan kädet levällään ja tuntemaan miten tuuli puhaltaa kasvoihini. Se oli sydämeni kipeä kaipuu. En tiennyt miksi.

Aloin selata nettiä ja pohtia missä ihmeessä olisi kaipaamani kallio ja ranta. Ajatuksissa pyörähti pikainen reissu jonnekin Suomen saaristoon, mutta matkasuunnitelmat tyssäsivät heti kun hyväksyin Herran siunaamat taloudelliset realiteetit. Jätimme lomasuunnitelmat rukouksin Jumalalle ja kävimme levolle hyrisevän tuulettimen liikutellessa lämmintä huoneilmaa. Aamulla oli ajatuksissa lähteä päiväkahvikävelylle Näsijärven rantaan.

Näsijärvi on suuri ja sen rannat meille kovin tuntemattomat. Nettiä selatessa olin nähnyt joitakin kuvia kallioisilta rannoilta, mutta mitään tarkka koordinaattia niille ei ollut, paitsi yhdelle yleiselle uimarannalle ja sinne en tahtonut. Pakkasin reppuun kameran, kahvitermarin ja hyvät palat lahjaksi saamaamme mustikkapiirakkaa. Sitten lähdimme ajelemaan gepsiin tallennettua parkkipaikkaa kohti. Perillä päätimme lähteä kiertämään kolmen kilometrin kuntolenkkiä.

Emme ehtineet montaa sataa metriä taivaltaa, kun jo näin kalliota ja puiden välistä pilkottavaa vettä. Poistuimme oitis polulta ja suunnistimme kohti rantaa.

Pysähdyin seisomaan sileälle rantakalliolle. Laskin repun maahan, levitin käteni kuin siiviksi ja annoin tuulen puhaltaa kasvoihini. Sydämeni henki murtui Jumalan hyvyydestä.

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Ps. 51:19

Itkin ja kiitin Jumalaa. Taivaallinen Isä antoi minulle juuri sitä mitä tuossa hetkessä kipeimmin kaipasin. Sain tuntea tuulessa Luojani kosketuksen. Ja vapauden.

Tiedän, että minun Jumalani elää.

Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.
Ps. 40:6